Translate

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Neulalla kudottu koru


Sekosin reilu vuosi sitten Pinterest sivuston ihanista kässä ohjeista. Olenkin kerännyt aika valtavan määrän kansioita ja ohjeita.
Tekniikka on sivuilta poimittu ja koru ihka ensimmäiseni.
Voin kertoilla sen mitä EI pitäisi tehdä :)




Suunnittelu alkaa kaavan piirtämisellä. Täytyy miettiä värit, langan paksuus ja tietysti helmet. Osa helmistä pujotetaan valmiiksi loimilankoihin, joten niiden menekki ja sijainti on tärkeitä. Laitoin helmiä ihan liikaa loimeen ja niin korun alaosasta tuli tunkkainen. 





 Piirustus asetetaan styrox levyn päälle.  Loimen neulat sijoitetaan piirustuksen ja langanpaksuuden mukaan.




Kuvasta näkyy loimen pujottelu. Innoissani en suunnitellut lankoja tarkkaan. Toisella puolella oli liikaa lankoja. Reunojen porrastus ja lankojen parillisuus kannatta pohtia :))) 
ja helmien suhteen ei kannata ahnehtia, sillä niitä voi lisätä ompelemalla jälkikäteen.




Sitten aloitetaan pujottelu. Palttinaa ensin yli ja ali. Toinen kerros ali ja yli.
Korun muoto ja värit on otettava huomioon. 




Kudoin erillisiä kaitaleita ihan uteliaisuudesta.





Eri värit kudoin vaiheittain ja rajasin ne helmin.





Taas huomioitava samanväristen lankojen yhtymäkohta


Sitten se vaikein osuus lopetus, joka meni ihan pieleen....
Siksi että...
En sopinut pujottelemaan lankaa helmien väliin, joten jaoin alaosan kahdeksi erilliseksi osioksi. 
Sekään ei pelastanut korua, mutta sain sen sentään kaulalleni.
Oppimistahan tämä on JA toinen koruni on parempi :)
















Kierrätys: Nahkaliivi punomalla


Liivi syntyi kahdesta puolipitkästä nahkatakista ja materiaalia jäi vielä ainakin laukun verran. Punoin ja silmukoin liivin omatekoisen sovitusnukkeni päälle. Ainoat koneompeleet ovat kahdessa suikaleessa, johon vetoketju on kiinnitetty.  Vetoketjukappaleet ovat silmukoitu kiinni nahkanauhalla liivin reunaan.




Vuodenvaihteessa aloin suunnitella punomista ja harjoittelin kangassuikaleilla. Onnekseni samoihin aikoihin satuin näkemään telkkarissa Grand Desing ohjelman, jossa normaalista poiketen Kevin McCloud rakenteli itselleen mökkiä. Kaverinsa kanssa he tekivät nahkasta tuolin, jossa reijitettyä nahkaa liitettiin ketjusilmukan tavoin yhteen. Sillä tekniikalla tein koko liivin.




Alku oli yhtä pähkäilyä :) ja leikkelyä! Nahkasuikaleen leveydeksi tuli silmämääräinen "reilu sentti" ja nahkanauhan otin takin saumavaroista. Reikiä tein, sitä mukaa kun työ eteni...
 (seuraavassa mokkaliivissä mittaan leveydet ja reijitän tukisuikaleet valmiiksi)
Päätin aloittaa varovasti ja asettelin tukisuikaleet vain rinnan alle. Sitten silmukoin vaakasuorat nahkasuikaleet koko ylävartalolle.




Selän tukisuikaleet asettui lopulta vaakasuoraan. Hartialta toiselle kulkevaan vaakasuoraan suikaleeseen, kiinnittyi kaikki selän pystysuorat suikaleet.




Aloitus oli helppo, kun kainaloon saakka tuli vain lyhyitä suikaleita. Reunan taitoin tukisuikaleen alle, eli nauha punottiin kolmen reiän läpi. Vahva reuna tuki koko liiviä.





Oli ihana päästä pujottelemaan pystysuoria suikaleita. Työ tuntui etenevän nopeasti ja samalla selvisi miten helma rakentuu...




 Helmasuikaleet valmiina.  Tosin juuri sivut oli vaikeimmat punoa, sillä vartalon muotojen takia pystysuoria suikaleita oli aseteltava päällekkäin ja punottava sivusuunnassa yhteen.




Selkään tein muotoa punomalla keskeltä sivulle niin, että vain kaksi suikaletta oli täyspitkää ja kaksi lyhennetty muodon mukaan. Tuki suikaleen jälkeen tuli taas kolme  täyspitkää tasalevyistä suikaletta, vain kädentien reunan suikale on leikattu muotoon.  




Selän punonta ja muoto näkyy valmiissa liivissä. Silmukoin helmaan viisi koristeraitaa, jotka tukivat rakennetta. 
Helmassa vähensin pystysuoria tukia kahdella.





Vetoketju kiinnitys teki reunasta tosi tukevan, kun nahkaa tuli neljä kerrosta.
Onneksi ei tarvitse piirtää saumojen rakennekuvia :)

  

Kontaktiliimaa käytin nahkanauhojen liittämiseen ja helman tueksi...vaikka ei kyllä ois tarvinnut!
Työ valmistui harvakseltaan tehtynä toukokuussa. Olin ihan täpinöissä tästä tekniikasta ja seuraavaan työhön nahkat on jo purettu.



sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

"Stereot" kevät 2015

2015

Kevät

Olin jo pitkään haaveillut sisäkorvaistuke kuulolaitteista molemmissa korvissa ja ottanut asian puuheeksi lääkärini Antin kanssa. Tunne oli huumaava, kun Antti kevään tarkastusksessa kertoikin asioiden etenevän ja tapasin leikkaavan lääkärini Aarnonkin samalla.

  
   

Leikkaus oli toukokuun alussa ja tämän "selfien" nappasin parin tunnin päästä leikkauksesta.
Kipuja minulla ei ollut missään vaiheessa, ainoastaan niska jumittui koholla nukkumisesta.
Kävi ilmi että korva oli jo todella arpeutunut. Aarno totesi, että odottelu olisi voinut johtaa siihen, että leikkausta ei olisi enää pystytty tekemään arpikudoksen vuoksi. HUH onneksi Antin kannustamana pääsin leikkaukseen! Vaikka korva arpeutuu lisää, se ei enää vaikuta kuulemiseen.
Muistoni ensimmäisestä leikkauksesta 10 vuotta aiemmin olivat erilaisia. Ainakin ulkonäköni leikkauksen jälkeen muistutti lähinnä Kassi Almaa. Nyt kaverit ei edes huomanneet, että minut oli leikattu. Kuvasta näkyy miten siisti haava oli ja miten vähän tukkaa leikattiin.





Kuukausi leikkauksen jälkeen laite käynnistettiin ja Aarno teki ensimmäisen säädön. Kuulin heti sanoja ja olin tosi huojentunut ja onnellinen. Kävin "hieno"säädöissä vielä pari kertaa kuukauden aikana. Mukaan kotiin lähti kassillinen lisävarusteita. Varustekassikin oli kasvanut puolella kymmenessä vuodessa. Kuvassa uusi laite ja kaukosäädin.





Uusi ja vanha koje eroavat ulkoisesti toisistaan tosi vähän, mutta ominaisuuksissa ja säätö mahdollisuuksissa kyllä! Lääkärini Aarno ei voinut säätää samanlaisia ominaisuuksia vanhempaan laitteeseen, eikä siihen kuulu kaukosäädintä. Molempiin laiteisiin saa useamman ohjelman, joissa on otettu erilaiset taustalta tulevat hälyäänet huomioon esim kahvilassa. Kaukosäädin on osoittautunut tosi käteväksi. se on pienen puhelimen kokoinen ja sillä voi huomaamatta vaihtaa halutulle kanavalle. 



Kojeissa on ladattavat akut, jotka yöksi laitan latautumaan. Olen kyllä yksin ollessani nukkunutkin laite päässä ja hyvin on pysynyt! Laitehan kiinnittyy pienellä mangneetilla ihon alla olevaan osaan. Tässä kuvassa kiinnitin laitteen päälle, mutta normaalisti laitetta ei huomaa hiusten alta.




Vauhti vinkki ;)



Sidon tukkani letille, kun meno on vauhdikkaampaa. Hiukset suojaavat näin kuukokojeita, eikä tarvitse olla huolissaan huitojista! Kukat on kiva lisä!


lauantai 11. heinäkuuta 2015

Kuulumisia kesä 2015


2015

Kesä

Minulla on nyt kuulo molemmin puolin! Huh edellisestä kerrasta onkin kolmisen....kymmentä...vuotta! Toipuminen sujuikin paljon nopeammin kun odotin. 
Suuntakuulo alkoi toimia miltei välittömästi! Se lisäsi turvallisuutta, varsinkin kun kuljen yksin metsässä ja tietenkin liikenteen melussa. Kohteen paikantaminen helpottui noin 100%!!!!



Kirpun kanssa metsässä kuljetaan. Vaaratilanne syntyi kun Kirppu ajoi uroshirven makuultaan ja tietenkin hirvi tuli kohti minua. Yhdellä kojeella en voinut paikantaa nopeasti liikkuvaa hirveä, mutta onneksi väliimme jäi 10 askelta!!!

  
 Suuntakuulo helpotti isommissa porukossa juttelemista. Ei tarvitse pyörittää päätä puhujasta toiseen ja mikä parasta!!!!! pystyy myös itse osallistumaan keskusteluun RENNOSTI



Testasin uutta kuuloa myös kesä festareilla Tuskassa JESSS Amorphis kuulosti tosi hyvältä! 

 Olen käynyt KYSin Kuulokeskuksessa säätämässä laitettani jo pariin otteeseen. Uutta laitetta on säätänyt Aarno, joka tutkii samalla taustahälyn vaikutusta kuuloon.
Kuulokeskuksesta ja KYSistä yleensä on sanottava, että siellä on  
MAHTAVA HOITO!
Olen ollut kuulokeskuksen potilaana vuodesta 1988 eli koko sairauteni ajan...ensimmäiset enkelini eli hoitajat ovat jo eläkkeellä. 
Kirjoittelen myöhemmin laajemmin sairaudestani Coganin syndroomasta, KYSistä ja erilaisista kuulokojeista joita olen käyttänyt.




Työskentelen kokoelma-assistenttina Varkauden museossa. Työni on pääasiassa kokoelmaan ja arkistointiin liittyvää, mutta välillä olen asiakaspalvelussa ja valvomassa näyttelyitä. Tänään olin eka kertaa asiakaspalvelussa "kahdella korvalla" on mielenkiintosta nähdä, miten paljon työ helpottuu. No helpottuihan se. Usein tulee jutustelua kävijöiden kanssa näyttelyn tiimoilta ja muutenkin. Kerron asiakkaille olevani kuulovammainen, mutta tänään jätin sanomatta, kuuntelin vain sujuvasti :)