Verhoilu: Kiikkutuoli

Remontin keskellä huonekalut alkoi näyttää nuhjuiselta, joten pistin tuulemaan ja aloitin kiikusta!
Ukin ja mummin kiikku oli aikoinaan ensimmäinen verhoiluni.
Verhoilusta oli jo hurahtanut 10 vuotta, joten uusi pinta ja pehmusteet oli hyväkin laittaa.

Aloitin purkamalla kiikun varovasti osiin. Muistan miten jännitin aikoinaan juuri purkamista eniten.

Olisi ollut kamala vahingossa hajottaa mummin vaivalla hankkima kiikku.

Vanhoissa huonekaluissa on se hyvä puoli, että ne rakennettiin kestämään ja suunniteltiin niin että kangas on helposti vaihdettavissa. 

Ensin irrotin käsinojat, jotka on ruuvattu selkänojan siivekkeisiin ja istuinosaan.

Takalevyn alta paljastui selkänojan kiinnitys ruuvit ja aina oli seuraava vaihe jo nähtävissä. 

Taustalevyn takaa paljastui irrotettava selkänoja, joka oli yläreunasta kahdella ruuvilla kiinni.

Sivuihin oli kiinnitetty istuinosan kangasta. Ylimääräiset reunan kankaat jäävät taustalevyn alle, joten huolittelua ei tarvitse tehdä.

Riisutun kiikun sisältä paljastui hamppua ja huopaa ja tietysti niiden alta jouset.

Irroittaessa kangasta huomasin miten kaunis nurjapuoli oli...

siispä päätin että kangas pesuun ja uudelleen käyttöön nurjapuoli päällepäin.

Meriheinää ja hamppua täytteeksi.

Ensimmäisellä kerralla en tajunnut miten paljon sisus painuu kasaan, joten nyt 

täytettä kului pussillinen molempia.

Istuinosan etusaumat kiinnitin ompelemalla, muut kohdat nitojalla.

Reilusti täytettä sivujen siipiin ja ohut vanu tukemaan täytteitä.

Selkänojan sivuosissa verhoillaan ensin sisempi puoli nitomalla.

Sitten ulomman puolen kangas neuloilla kiinni ja käsinompelu.

Selkänojan kangas oli helppo nitoa paikoilleen. Jousiin ei nyt tarvinnut kajota.

Käsinojille oli rungossa reiät, ja ainoa mikä ei kangasta kääntäessä ihan kohdistunut oli tämä reikä kankaassa. 

Kiikun selkänojaa tuki mutterit, jotka kiinnitin takaisin sivuihin.

Sitten vaan liiat kankaat leikeltiin pois ja taustalevy ruuvattiin takaisin verhoiltuna.

Kiikusta tuli niin ihana!